31 Hei 2010

Punnitus nro 3

Painoa oli pudonnunut juuri sen verran kuin arvelinkin; kahdessa viikossa 2 kiloa! :D Eli homma toimii. Paino nyt siis 78kg.  Vielä menkatkin alkamassa minä päivänä tahansa, että voihan sekin vähän vaikuttaa.

Tilaamani karpin ateriakirjakin tuli, kuola valuu :P Tänään aamupalaksi kaksi paistettua munaa ja turkkilaista jogurttia 10% rasvaa, ei mitään kevyttuotteita ;). Lounaaksi varmaankin otan kermaan tehtyä broileri-kukkakaaligratiinia, nams. Ei tässä muuta, täytyy alkaa siivoilee, tulee vieraita. :)

27 Hei 2010

Hyvä laihdutusartikkeli

Suurimmat emävalheet laihduttamisesta
Kirjoittanut Varpu Tavi

Taas kerran olemme havainneet, ettemme tänäkään keväänä päässeet bikinikuntoon – ja grillikausi makkaroineen, oluineen ja siidereineen on jälleen kerran käynnistynyt. Ensi maanantain sijaan elämäntaparemontti siirretään lomanjälkeiseen aikaan.
Medialla on vuosittain kolme laihdutussesonkia: tammikuussa (”näin karistat joulukilot”), maalis-huhtikuussa (”bikinikuntoon kesäksi”) sekä elo-syyskuussa (”grillimakkarat pois vyötäröltä”). Joka sesongin aikana saamme lukea lehdistä milloin minkäkin julkkiksen dieeteistä. Ikuiset laihduttajat sortuvat kokeilemaan mitä päättömämpiä superdieettejä. Ja epäonnistuvat kerta toisensa perään.

Miksikö? No siksi, että suuri osa siitä, mitä laihduttamisesta julkisuudessa puhutaan, on puutaheinää. Laihduttamisesta liikkuvat suurimmat emävalheet ovat:

1. Rasva saa sinut lihomaan

Kuten lääketieteen tohtori Richard Bernstein sattuvasti kirjoittaa: ”Se, että syömäsi rasva tekee sinut lihavaksi, on yhtä järjetön väite kuin se, että tomaatttien syöminen tekisi ihmisestä punaisen.”

Rasvan lihottavuutta on perusteltu sen sisältämällä kalorimäärällä. Koska gramma rasvaa sisältää enemmän kilokaloreita kuin gramma hiilihydraattia, siitä on vedetty johtopäätös: rasva lihottaa.

Väärin! Rasva sinänsä ei lihota. Se on verensokerin kannalta melko neutraalia, ja sen kylläisyysvaikutus on aika hyvä. Syömästäsi energiasta suurin osa saattaa tulla rasvasta, etkä silti liho, mikäli syöt kulutuksesi verran. Aivan samoin syömästäsi energiasta suurin osa saattaa tulla rasvasta, ja laihdut. Mikäli syöt vähemmän kuin kulutat.

Rasva lihottaa, jos syöt sitä enemmän kuin kulutuksesi verran. Rasva lihottaa lähes takuuvarmasti myös silloin, kun se on keinotekoista transrasvaa ja piilotettu tärkkelyksen joukkoon. Näitä tuotteita ovat esimerkiksi valmisleivonnaiset kauppojen hyllyillä.

2. Hiilihydraatit saavat sinut lihomaan

Hiilihydraatit sinänsä eivät lihota sinua yhtään sen kummemmin kuin rasvakaan. Voit ottaa isoimman osan energiastasi hiilihydraateista, etkä silti liho, mikäli syöt kulutuksesi verran, ja mikäli et ole sokeririippuvainen, jolla sokeri muodossa tai toisessa laukaisee ahmimiskohtauksia. Aivan samoin, voit syödä isoimman osan energiastasi hiilihydraatteina, ja silti laihtua, mikäli syöt vähemmän kuin kulutuksesi verran.

Innokkaimmat vähähiilihydraattisen ruokavalion puolestapuhujat väittävät, että voit lihomatta syödä miten paljon tahansa, kunhan hiilihydraattigrammat ovat riittävän alhaalla. Tämä on toiveajattelua, joka ei toimi elävässä elämässä. Jos oikeasti haluat laihtua, unohda nuo sadut!

Vähähiilihydraattisen laihdutuksen teho perustuu sen parempaan kylläisyysvaikutukseen. Tärkkelystä ja sokeria on helppo syödä yli määränsä, mutta hyvin harva pystyy syömään rasvaa ja proteiineja määräänsä enempää.

Rehellisintä on myöntää reilusti, että vähähiilihydraattinen laihdutusruokavalio on kalorirajoitteinen dieetti valepuvussa. Kun sokeristuvat hiilihydraatit korvataan kasviksilla ja marjoilla, ja vapautuvat kalorit nautitaan pihvin, kalan, voin ja oliiviöljyn muodossa, kehon kylläisyysmekanismit toimivat paremmin, ja syömäsi ruoan määrä tavallisesti vähenee joko täysin tai lähes huomaamattasi. Siinä sen valepuku!

3. Voit syödä miten paljon tahansa ja silti laihdut

Et voi. Kuka tahansa, joka millä tahansa perusteella tahansa väittää niin, valehtelee sinulle. Joko tietoisesti tai hölmöyttään. Todennäköisesti kukaan ei kuitenkaan ole kokeillut syödä kylpyammeellista kaaliraastetta. Se tuskin lihottaisi, mutta maha varmaankin räjähtäisi ennen aikojaan.

4. Liikunta laihduttaa

Liikunta ei laihduta. Läskimahainen maratoonari tai pyöräilijä ei ole mikään harvinaisuus.

Sen sijaan liikunta auttaa pysyvässä painonhallinnassa ja parantaa monin eri tavoin terveyttä. Ne laihduttajat, jotka yhdistävät ruokavaliomuutoksen liikunnan harrastamiseen, pitävät todennäköisemmin karistetut kilot poissa.

Nämä kun pidät mielessä, saatat päästä bikinikuntoon syksyksi! Tarvitset vain aikaa, kärsivällisyyttä ja oman järjen käyttöä..…

26 Hei 2010

Maanantain läskipohdintoja

Onneksi tänä maanantaina on heti henkisesti helpompaa kun pystyin eilen pitämään syömiset aisoissa. Lauantaina oli herkkupäivä, söin karkkia leffassa ja jädeä vielä kotona plus kaikkea muuta ruokaa. Eilen en pystyny kyläilyjen takia olemaan ihan karppina mutta kalorit pysyi onneksi ihan halutuissa lukemissa joten tänään ei ole turvonnut olo, jee! :)

Perjantaina piipahdin keskustassa asioilla. On se jännä, kun lähti kunnolla stadiin ihmisten ilmoille niin iski kyllä taas niin vasten kasvoja se kuinka helppo itseään on huijata eli kuinka läski siis oikeasti olenkaan ja kuinka olen uskotellut itselleni vähän muuta…. kaupungilla oma ruoho hejastuu kaikista näyteikkuinoista ja peileistä, kaikki hyväkroppaiset naiset oli pukeutunu kaikkiin ihaniin paljastaviin kesävaatteisiin ja vaatekaupat oli täynnä niitä ihania kesävaatteita ja niitä hypisteleviä ihania hyväkroppaisia naisia. Siihen tyssäsi sit mun shoppailuhalut. Tunnetilaa vielä täydellisesti ruokkii se jos itsellä ei ole sillä hetkellä niin kivat vaatteet päällä ja nätti olo vaan tylsät työvaatteet, joissa näyttääkin lihavalta ja meikki sekä hiukset jo nuhjaantunu työpäivän aikana. Mua jopa hävetti siellä kaupassa; tiedättehän kun joku kaunis nainen vilkaisee sua niin hävettää koko oma habitus ja kuvitelee toisen katsovan just kuinka läski sä oot.

Mä muistan hyvin miltä tuntu kun ite oli laiha. Jopa työaamuina oli kiva herätä ja lähteä töihin; kun pysty valitsemaan vaatekaapista mitä vaan ja kaikki näytti hyvältä. Sitä jaksoi ylipäätänsä paljon enemmän panostaa arkenakin ulkonäköön; laittaa hajuvettä, valita asuun sopivat korut ja laittaa hiukset kivasti. Ja ulkona oli kiva liikkua kun tiesi näyttävänsä hyvältä. Tunsi kuinka miehet ja varsinkin toiset naiset katto sua, koska naisillahan on tapana kyylätä muita kauniita naisia ;) Jotenkin sitä oli myös sponttaanimpi ja vapautuneempi; pystyi lähteä ulos juhlimaan milloin vaan kun läskinä sitä miettii, että vähintään viikkoa ennen olisi kiva tietää juhlista jotta voi kituuttaa viikon salaattikuurilla ja mahtuakkin joten kuten johonkin biletoppiin. Mulla nimittäin vaikuttaa ihan koko illan fiilikseen se tunnenko itseni läskiksi vai kauniiksi.  Ei ollut myöskään ongelmaa esiintyä bikineissä tai alasti saunassa.

Blääh.. ja sitten kun tällanen parin kilon pudotus ei näy muille vielä missään, kymmenen kiloa alkaa jo näkyä. Mutta eihän tässä valitus auta, muuta kuin sitä odotellessa. Hyvää viikonalkua kaikille!! :D

23 Hei 2010

perjantain pikapostaus

Siis bulgarian ruuanvalmistusjogurtti….aah niiiin hyvääääää. Karppaillessa oppii kaikkea uutta. Siis sairasta kuinka rasvakammoisia ihmiset ovat kun asiaa miettii…, esim tässä maustamattomassa Bulgarian jogurtissa on 100g rasvaa “jopa 9 g” joka olisi siis nykyisen rasvakammoomistrendin mielestä aivan järkky summa, mutta mutta hiilareita oli vain 4,4g ja oisko protskua ollu joku 3,3g ja kaloreita oli 110kca eli tuosta 200g purkista tuli siis 220kcal joka on aivan saman verran kuin monista sokerisista vanukkaista ja rahkoista!! (tiedän koska olen mättänyt niitä aiemmin ihan huolella)….että ei se tosiaan ole se rasva vaan se sokeripaska.. :D

Seuraava punnitus on sitten viikon päästä lauantaina :)

22 Hei 2010

Hyvää fiilistä :)

Kyllä se tostai on toivoa täynnä! Tänään on taas jotenkin tosi helppoa ja nautin laihduttamisesta. Ihanan kevyt olo aamulla ja jotenkin tää VHH- dieetii toimii. Aikaisemmin vastustelin loppuun asti sitä ja aattelin että mulle se vaan ei toimi, mutta kyllä siinä jotain taikaa piilee. On vaan paljon helpompi syödä vähän ja ei tee mieli herkkuja. Esim. maustamaton rahka joka on makeutettu funlite-mehulla tyydyttää ihan hyvin mahdollisen makeahimon. Mä tosin en otakkaan sitä niin tiukkapipoisesti että laskisin hysteerisenä jokaisen hiilihydraattigramman, ehei, mä katon vähän purkinkylkeä ja käytän ihan “maalaisjärkeä” hiilihydraattien kanssa. Ja ennen kaikkea pyrin siis lähinnä välttelemään niitä huonoja valkoisia nopeita hiilareita.

Oon täysin rakastunu nyt paahtopaistisalaattiin. Ihan sairaan hyviä ne härkä- ja naudanlihaleikkelefileet!!! Ja niissä on kaloreita vaan 13 kcl per siivu!! Siis ihan crazyy!! :) Ja munakkaisiin on kans in löööv! :)

 

Ja arvatkaa mikä mulla toimii motivaattorina sinne 60 kiloon?? Naiset ymmärtää… :)  nimittäin vasta sitten kun vaakaan pärähtää se 60 kiloa, saan lähteä katsomaan hääpukua!!! Toki olisi ollut kiva jos olisi ehtinyt jo nyt elokuussa kun on alennusmyynnit niin lähteä pukuja katsomaan, mutta ei kerkeä laihduttamaan siihen mennessä. Nimittäin sitä “naisen tärkeintä pukuostosta” en lähde ostamaan “varastoon että siihen sitten laihdutetaan”. Olen muutenkin vihdoin tajunnu olla ostamatta kaupoista niitä kuulusia “motivaatiofarkkuja”. Mulla nimittäin on niitä ennestäänkin kaapit täynnä. Nyt muutenkin kun on hyvä syy säästää häihin ja olla ostamatta mitään uutta vaatetta, koska mulla on hirveesti vaatteita kaapissa joihin en vaan mahdu nyt. Turha ostaa nyt isoja vaatteita joilla ei sitten tee mitään :D

 

On se muuten jännä ilmiö, että heti kun alkaa laihduttamaan tulee hirvee kiire saada kilot pois mahd.pian. Kun ei sitä oo moneen vuoteen ollu kiirettä saada niitä pois kun on vaan mässänny ja antanu mennä. Tätä mä aina ittelleni muistuttelen kun tulee tuskainen hetki, että “voiku olisin jo laihaaaa, kestää kestää..” :)

20 Hei 2010

Kurinpalautus..

Mä tykkään aina yhtä vähän ruotuun palaamisesta. Koko viikonlopun oli vieraita ja eilinenkin vapaa joten syömiset ja juomiset oli sen mukaisia. Onneksi ensi viikonloppuna ei ole mitään spesiaalia ja yritänkin pitää syömiset ihan normaalissa viikkomeiningissä. Toi alkoholi on kyllä sellanen mitä pitäs välttää ja todellakin tiedän sen, ei se ole mikään uusi uutinen, mutta sitä on vaan niin “vaikea itse kontrolloida” ;)

 

Varsinkin kesällä tuntuu koko ajan olevan kutsua johonkin juhliin ja grillibileisiin ja mun on ainakin tosi vaikeeta yrittää säännöstellä mun juomisia. Riippuu toki vähän tilanteen laadusta mutta yleensä kun vauhtiin pääsen ni siinä humalan huumassa kyllä unohtuu kaikki rajoitukset. Mutta pahempi kuin se juominen on mulle aina seuraavan ja mahdollisesti vielä sitäkin seuraavan päivän SYÖMISET!!! Siis mulla ei darrassa ikinä ole sillä tavalla paha olo etten pystyisi syömään tai oksentaisin yms. vaan mulla on yleensä jo heti herättyäni hirvee nälkä. Ja darrassa mun on pakko saada syödä ja kaikkee mahdollista ihan sama onko nälkä vai ei, se vaan helpottaa oloa. Mulla on monesti vielä sitä seuraavana päivänä ihan vaan darra jo kaikesta siitä syömisestä. Kyllä ois laihduttaminen helppoa jos olis sellanen ” en pysty syömään mitään vaan oksennan koko päivän”- darrasta kärsivä…

Nooh…tän ekan ruotuunpalaamispäivän jälkeen jo sitten taas vähän helpottaa…

17 Hei 2010

La 17.7.10 punnitus nro 2- HAHAA

Näköjään tämä vähähiilihydraattinen eli VHH- dieetti sekä myöskin vähäinen liikkuminen (hei mä lanseeraan VL-dieetin :D ) tuottaa tulosta; viikossa -2 kiloa eli aamupaino oli nyt 80kg!! JEEE!!! Suunta on ainakin nyt oikea perskules! Aattelin jo että onko mussa jokin vikana, että jos mulla onkin jokin sairaus että mun paino vaan nousee vaikka mitä yritän :(

Eli näillä jatketaan vaikka tän VHH:n ylläpito on mulle aika vaikeeta niin yritän edes arkipäivinä pitää siitä kiinni ja viikonloppuna saa joustaa. Tulee meille tänäänkin vieraita ja perunoita on menussa sekä punkkuu ja kuoharii.. ;)

Tiede lehdessä oli tosi mielenkiintoinen artikkeli “Miksei liikunta laihduta?” Tässä lainauksia;

“Joissakin laihdutuskokeissa on myös havaittu, ettei ruokavalion tueksi otettu hikijumppa auta lainkaan. Treenit eivät tikistä yhtään ylimääräistä kiloa. Ilmeisesti kova rääkki lisää nälän tunnetta tai sitten ihmiset yksinkertaisesti palkitsevat itsensä urheilusuorituksesta syömällä enemmän. On myös mahdollista, ettei laihduttaja pysty rasittamaan itseään niin kovaa ja niin pitkään, että energiaa kuluisi riittävästi.”

Juuri näin itsekkin olen kokenut ja ajatellut asiasta…kun liikkuu enemmän tulee myös syötyä enemmän.

“Laihduttajille suositellaan yleisesti arkiliikuntaa ja tavanomaista kuntoliikuntaa, koska ne polttavat parhaiten rasvaa. Esimerkiksi lihasmassaa kasvattava voimaharjoittelu on selvästi kävelyä huonompi painonpudottaja. Punttien nosto tuo itse asiassa lisäkiloja, koska kilo menetettyä rasvaa korvautuu painavammalla lihaskudoksella.”

No näin näköjään mulla heti alkoi käymään, mun reisilihakset on ollu kuin kivet jos oon viikolla polkenu noin 75 kilsaa.. sehän on viel kropan isoin lihas.

“Paras hetki aloittaa liikunta on kaksi–kolme kuukautta ruokavalion keventämisestä. Silloin dieetin paras teho alkaa yleensä hiipua, ja liikunta voi tuoda kilojen karistukseen uutta potkua.”

No näin kai se on taas tehtävä. Laihduttaa ensin ruokavaliolla ja ottaa alkaa tekemään lihastreeniä vasta kun läskit on sulatettu. :) Viikonloppuja!!!!

14 Hei 2010

Ahaa- elämys tältä aamulta

Päätin etten aio riehua (harrastaa liikuntaa) tuolla helteessä ennen kuin ilmat vähän viilenee. Mä nimittäin pökrään muuten jonnekki :) Eikä ihme kyllä oo ees yhtään huono omatunto asiasta. Tää viikko on menny muutenkin niin hyvin tähän asti; en oo sortunu mihinkään sokerijuttuihin ja oon kiltisti vaan syöny vähähiilihydraatisia ja protskuruokia :)

Tajusin tänä aamuna, että kai sitä jotenkin vuosien varrella on tullut viisastuttua tän laihduttamisenkin kanssa; aikaisemmin mä nimittäin olisin helposti ajatellu, esim. että “elokuussa mulla on synttärit ja niihin täytyy kuukaudessa laihtuu 10 kiloo” Siis ihan tällasta älytöntä!! Kun taas tänään pystyin ihan sujuvasti ajattelemaan, että ” vitsi et mä näytän hyvältä sit ens kesänä vuoden päästä!!”   Eihän sitä nuorena ole muuta kuin tämä kesä ja just nyt tällä punaisella minuutilla pitää olla laiha ;) On paljon helpottavampaa ajatella että on puoli vuotta tai vuosi aikaa laihduttaa eikä enää kuukausi tai kaksi. :)

13 Hei 2010

Tiistaita!

Huh, pyöräilty on töihin, melkein tunti….oikein tunsi kuinka nestehukka tuli. Nyt taas fiilis ihan jees kun on vetäny pari litraa vettä. :)

Haa!!! Nyt se on todistettu!!! Ainahan on parjattu sitä kuinka “ei saisi laihduttaa liian nopeasti, korkeintaan kilo viikossa” Aina oon tästä ajatellu, että höpö höpö :) Noh, tuoreiden tutkimusten mukaan ne jotka laihduttavat nopeammin 1-1 1/2kg viikossa pääsivät suuremmalla todennäköisyydellä tavoitteeseensa kuin ne jotka laihduttavat hitaammin 0,5 kg vauhdilla viikossa!! No tämähän on selvä koska motivaatio on suurempi kun tuloksia tulee nopeemmin ja se taas kannustaa jatkamaan.

Toki vaikeus alkaa kun pitäisi pitää saavutettu paino. Sitä ne nyt seuraavaksi tutkiikin samalla porukalla. Tosin kyllähän me laihduttajat tiedetään miten pitäisi syödä, en usko että se on siitä laihdutusajasta kiinni, että “tottuuko uusiin elämäntapoihin” koska mun mielestä se on ihan tahdosta ja omasta päätöksestä kiinni syödä terveellisesti.

Yritän tällä viikolla syödä mahd. vähän hiilihydraatteja, josko se toisi jotain tulosta. Aamuisesta kaurapuurosta en luovu, mutta laitoin siihen sokerin sijasta sokeroimatonta mehukeittoa. Muita syömisiä eilen ja tänään; paistetut munat, raejuusto, simpukat, tonnikala ja vesimeloni yms. näillä mennään. Eiliset kalorit pyöri varmaan noin 1000-1200 kcal kieppeillä.  Oli niin morkkis kun en liikkunu ;)

12 Hei 2010

Liikunta…

Huh, olipas jo hikinen yökin, aamulla niska ja hiukset ihan hiessä, yök. Piti lähteä pyörällä töihin muttei ei jaksanu kun lähteminen venyi niin myöhään (maanantait on aina sellasia) ja oli niin kuuma jo aamusta. Niin niin, multa kyllä löytyy yleensä aina selitys ettei tarttis liikkua ;)

Mä en ole ikinä erityisemmin välittäny liikunnasta, mutta ilmeisesti olen jo pikkasen nyt alkanut nöyrtymään tässä iässä siihen karuun totuuteen, että liikuntaa vaan pitää harrastaa piti siitä tai ei. Nyt olen todennu sen että tää “hyötyliikunta” sopii mulle paljon paremmin, musta ei ikäänkuin tunnu että mä harrastan liikuntaa jos sillä on joku tarkotus kuten liikkua paikasta toiseen. Mä tuppaan heti ahdistua jos joudun käymään ohjatuilla tunneilla jotka on aina tiettyyn kellonaikaan viikosta. Alan jo heti aamulla miettimään että tänään mulla sitten on viideltä se jumppa ei jaksais yhtään ja mystisesti sillon väsyttää just hirveesti. Ei, tällanen ei sovi. Liikunnan pitää olla mahdollisimman vapaata ja joustavaa.

Sitten taas toisaalta olen liikunnan suhteen täysin JOKO-TAI, ON-OFF- tyyppi. Eli mä en pysty suhtautumaan siihen järkevästi; tänäänkin kun mun piti ajaa ja en ajanu niin mua ottaa se päähän koko päivän. Huono omatunto vaivaa siis heti jos en liiku niin paljon kun pitäisi.

Tosin nyt kyllä tuntuu taas että pitäskö jättää koko liikunta kun paino on vaan tuntunu nousevan liikunnan takia ja alottaa ne nälkäkuurit ilman liikuntaa!! Gggrrrr!! :/ Noooh, on päättäny kuitenkin että jatkan samaan malliin jonkusen viikon ja katson mitä painolle tapahtuu.. Koska liikunta kyllä saa aikaan myös positiivisia asioita; on itsellä parempi fiilis ja ei tee niin paljon mieli herkkuja, koska ei viitti pilata liikunnalla kulutettuja kaloreita heti herkkuilla.

Toisaalta mä olen aina ajatellu liikunnasta ja laihdutuksesta että se on vähän kakspiippunen juttu; nimittäin sehän on tutkittu juttu että pelkällä liikunnalla ei pysty pudottamaan kuin muutamia kiloja muuttamatta siis ruokailutottumuksia ollenkaan. Ja pelkällä ruokavaliolla taas pystyy pudottamaan vaikka kuinka paljon kiloja. Ja itse olen laskeskellut että jos mä en liiku niin pystyn helposti elämään vaikka 1000 kcal/ päivä mutta sitten taas jos liikun ja kulutan vaikka 500 kcal sillä liikunnalla niin helposti sitä myös tulee syötyä 500 kcal enemmän jotta jaksaa harrastaa sitä liikuntaa. Eli hyötysuhde kalorivajeen kannalta noin laskennallisesti jää musta aika olemattomaksi, mutta mutta kyllähän sitä kuluttaa sitten peruslevossa enemmän jos on lihasta eikä läskiä, mutta se ei tässä laihdutusvaiheessa kauheesti lohduta kun haluasi alkaa nähdä sen vaa`an viisarin laskevan.

No huomenna mun on pakko ajaa ja tänään morkkikseks varmaan tehä vähän lihaskuntoa kotona  ;)

09 Hei 2010

Tästä se alkaa ja miten tähän päädyttiin.

Heippa vaan kaikille!

Enpä olisi uskonut, että tämänkin päivän nään, ensinnäkin oman blogin perustamisen ja aamuiset vaa`an lukemat. 8O Olen edelleen shokissa. Mutta ensin hieman taustahöpinää kilohistoriikistani.

Olen aina ollut vähän punkero; muistan paino-ongelmieni alkaneen jo kolmannella/neljännellä luokalla. siihen asti olin ihan hoikka/normaalipainoinen lapsi. Sitten pitkään menikin ihan hyvin, kiloja lähti kasvun myötä ja ylä-asteella olin ihan tyytyväinen painooni, niin tyytyväinen kun murrosikäisenä vain voi olla. Painoin tuolloin 15- vuotiaana noin 60-63kg. Tosin pienestä pitäen muistan aina toivoneeni että olisin laihempi. Asiaa tulloin ei auttanut yhtään rakkaan äitini laukomat kommentit painostani ja siitä ,että “pitää kiinnittää huomiota siihen mitä syö, ethän sä haluu että susta tulee läski?” “Ei ketkään pojatkaan sitten tykkää susta” yms. yms. Näitä kommenteja olen kuullut ihan tähän ikävuoteen asti, siis silloin kun painoa on ollut enemmän. Oikeestaan aika ihme etten ole sairastunut anoreksiaan, mutta kai tätä munkin ahminta-jojoilua voi jonkin sortin syömishäiriöksi kutsu, eikös sillä ole nimikin nykyään BED; ahmintaa ilman oksentamista ja sitten ahminnan jälkeen tiukkoja syömättömyysdieettejä ja esim. laksatiivien käyttöä yms. Olen ihan sinut asian kanssa että mulla on jokin tälläinen häiriö, ei se nimittäin ole mikään syy olla tekemättä asialle jotain.

Ja takaisin siis läskihistoriaan :) Lukiossa sitten lihoin 73 kg jonka tosin ylppäreiden innoitamana (kuten nyttemin tulevien häiden) laihdutin liikunnan ja terveellisen ruokavalion (1200kcal) avulla kilot pois jossain 8 kk takaisin 60kg paikkeille. Olin elämäni kunnossa 2003. Sitten paino pysyili hyvin piiiitkään siellä 63-66kg joka on mulle oikein hyvä painohaarukka. Paino pysyi siis tässä pari vuotta. Sitten vuonna 2004 sain hirveen laihdutusbuumin ja laihdutin hyvin nopeesti, oisko ollu 6-7 viikossa 63 kg 57kg hyvin epäterveellisesti… tai siis vaan tosi pienillä kalorimäärillä. En oo koskaan näyttäny paremmalta kun sillon 57-58 kilosena :) No sitä nälkäkuuriahan ei toki pystyny kauaa ylläpitämään ja kilot nousi takas 70 kiloon, jonka taas 2005 laihdutin 7 viikossa samalla epäterveellisellä menetelmällä 5 kiloa pois 63 kiloon.

Sen pystyin taas suurin piirtein pitämään vuodet 2006-2007. Se onkin edellisiä kertoja kun olen oikeesti laihduttanu. Vuonna 2008-2009 paino heitteli jossain 73-76kg tienoilla. Viime kesänä taas laihdutun 76 kilosta 73 kiloon ja siihen se sitten jäi. Kyllästyin totaalisesti ja annoin olla.

Mä en ikinä ole ollut sellainen vaa`alla ramppaaja. Mutta sehän tiedetään ainakin mun kohdalla mitä painolle käy kun antaa olla eikä opettele tavaksi käydä sillä vaa`alla. Paino nousee ja nousee.

Sitten tähän vuoteen ja tähän aamuun….aloitin uuden työn kesäkuussa ja muistelen käyneeni punnarissa toukokuun lopulla. Päätin, että nyt kun uusi työ alkaa, alkaa myös uusi elämä. Aloin pyöräilemään töihin ja olen oikeesti viimeisen kuukauden aikana katsonut mitä suuhuni pistän, viikot olen polkenut ja syönyt terveellisesti (kalorit ehkä siellä 1200 kcal paikkeilla) ja viikonloppuisin on saattanut tapahtua vähän sortumisia, mutta ei mun nyt mun laskujen mukaan ois pitäny LIHOA!!! Painoin toukokuun lopussa taas sen 77kg ,mutta tänä aamuna 82kg!!!!!!!!!!!!! MITEN HELVETISSÄ SE ON MAHDOLLISTA??!!! Vakavasti jo epäilen vaa`an rikkoutuneen (joo…niin varmaan…) Ja kun kaiken lisäksi olen huomannut nyt tällä viikolla että tuloksia on tuntunut jo tulleeen, vatsa on litteämpi ja vyötärö kaventunu. Niin jos mun paino on jo pudonnu ni paljonko mä sitten tässä välissä ennen punnitusta oon painanu???!!!!! EN TAJUU….

Joo, kyllähän liikunnan aloittaminen yleensä lisää ensimmäisten viikkojen aikana painoa, mutta halooo..

Mä olen siis jo kuukauden vetäny tätä projektia ja nyt vasta uskaltauduin punnitsemaan itseni, ajattelin pitkään “älä tee sitä, masennut vaan jos paino ei ole sitä mitä halusit” ja taas toinen ääni päässäni; ” kyllä sun täytyy punnita, muuten et tiedä missä mennään etkä myöskään saa lisämotivaatiota kun et nää painon laskua”…

Mä voisin masentua mutta en masennu vaan kiristän tahtia ja vyötä PERSKULES!!!!! :) Yritän myös zeniläistä rauhallista asennoitumista; SE ON VAAN PAINO; SITÄ PYSTYY LISÄÄMÄÄN JA POISTAMAAN. NYT MÄ POISTAN SITÄ. PISTE. :D

Tästä se nyt lähtee, tervetuloa mukaan!!! Kommenttit ovat myös tervetulleita. Olisi kiva tietää ettei ihan yksin täällä höpäjä ;D


Mainos